Alempana on muutama tarina vetureista ja rautateistä sekä linkkejä lomareissuja varten ja harrastuskohteisiin 

Porvoo sai yhteyden Helsingin ja Hämeenlinnan väliseen rautatiehen vuonna 1874, ja Keravalta Porvooseen liikennöitiin ahkerasti yli sata vuotta. Vieläkin Sköldvikin öljysatamaan ja -jalostamoon vievä rataosa on vilkkaasti liikennöity, mutta radan Porvoon pää on hiljentynyt museorautatieksi. Porvoon radalla pääsee nykyään ajamaan sekä kiskobussilla (Kerava - Porvoo) että höyryveturin vetämissä puuvaunuissa (Porvoo - Hinthaara - Kerava). [Avaa tästä kaksi videota Hinthaarasta Porvooseen lähtevästä höyryveturista Tk3, n:o 1168: vaihto ja lähtö. Tai matkusta virtuaalisesti Ollin seisakkeelta Anttilaan. Saman kuvasi samanaikaisesti ulkona ja vähän tasokkaammin Antti Havukainen videossaan Kuninkaantien ylikäytävältä! Voit tutustua myös Lili-veturin tarinaan!]

Porvoon radan viehätys on mm. siinä, että rata sulautuu maisemaansa. Ratalinjaan ei juurikaan ole tehty muutoksia radan rakentamisen jälkeen. Niinpä uusmaalaisen rannikkoseudun luonto sananmukaisesti ottaa junalla liikkujan syleilyynsä. Kulttuurikontekstiin kuuluvat kartanot, puiset asemarakennukset ja myös suomalainen kansallismaisema määräasemalla Porvoossa. Tuomiokirkon rinne nousee Porvoonjoen rannasta aivan asemaa vastapäätä.

Helsingin-Hämeenlinnan rautatien liikenteen alkamisesta on vuonna 2012 tullut kuluneeksi 150 vuotta. Keravan aseman ja ratapihan pitkällinen remontti valmistui 140-vuotisjuhliin. Tällöin myös kunnostettu Heikki-veturi (kuva alempana) palasi lavetilleen muistuttamaan menneistä ajoista. Juhliin osallistui edelleen liikenteessä oleva Pikku-Jumbo Lili (Tk3 / 1168), joka teki päivän mittaan kolme reissua Porvoon radalla Keravan ja Hinthaaran välillä. Ja matkustajia riiitti.

Pieni kuvasarja kertoo tästä jo syksyisestä höyryreissusta Keravalta Hinthaaraan ja takaisin. Mukana oli ehkä ensimmäistä kertaa ylipäätään junassa olleita päiväkotilapsia ja suuri joukko meitä kaiken ikäisiä lapsia, jotka osaamme nauttia liikkumisen terapiasta. Päivä oli pilvinen, mutta viimeiset ruskan värit vielä sinnittelivät maisemassa.

Keravan asemalla vietetty 140-vuotisjuhla toi paikalle tuhatmääräisen yleisön. Tuskin oli sattumaa, että päivän vietto ajoittui Aleksis Kiven päivän tuntumaan: Kertomuksensa "Leo ja Liina" tapahtumapaikaksi Kivi kuvaa arvoituksellisesti: "Tapaus on Suomessa lähellä Helsingin - Hämeenlinnan rautatietä". On pidetty mahdollisena, että Aleksis itse olisi viimeisinä vuosinaan matkannut junalla Helsingistä mennessään Albert-veljensä hoiviin Tuusulan Syvärantaan.

Heikki-veturi Hv3 (n:o 781) täytti kunniakkaat 70 vuotta samalla, kun suomalainen rautatie tuli jo kaksinkertaiseen ikään.

Suomalaiselle juna ja rautatie tuovat poikkeuksetta mieleen muistoja. Kotini on aina ollut lähellä rautatietä synnyinpaikastani Kouvolasta Kuusankosken ja Keravan kautta Järvenpäähän. Höryveturin hahmo ja äänet ovat siten osa mielen maisemaani. Yhä edelleen on mukava päästä haistelemaan myös suuren kokoluokan veturin, Ukko-Pekan savua, kun siihen tarjoutuu tilaisuus kuten tässä Järvenpään asemalla kesällä 2001.

Järvenpään asemarakennus on Suomen vanhimpia ja omalla tavallaan kuin kirkko keskellä kylää. Tältä asemalta on noustu junaan pian 150 vuoden ajan. Jean Sibeliuksen lähtöjä ja tuloja en ole ollut todistamassa, mutta monen muun Järvenpään mestarin kyllä: Joonas Kokkonen oli ahkera junan käyttäjä, Erik Bergman saattoi kulkea tätä kautta Järvenpään sävellysmökilleen, ja päivittäisiä junalla kulkijoita ovat mm. professori Paavo Heininen ja säveltäjä Harri Vuori. Kiskojen rytmi viehättää ja inspiroi yhä!

Lähde elämysmatkalle!

Ukko-Pekan ja muidenkin museojunien kyytiin pääsee nykyisin vain pääratojen ulkopuolella, joskin myös Helsingissä se on mahdollista ratapihan sivuraiteiden kautta Oulunkylään asti. Höyryveturimatkat 1009 Oy järjestää yleisömatkoja useita kertoja vuodessa. Höyryraide Oy pitää yllä Porvoon radan museoliikennettä yhdessä Porvoon Museorautatie ry:n kanssa. Aktiivisia toimijoita ovat myös rautatieharrastajien yhdistykset eri puolilla maata.

Muita alan harrastajayhdistyksiä ja tapahtumien ja retkien järjestäjiä Suomessa ovat ainakin Haapamäen Museoveturiyhdistys ry, Lahden Topparoikka ry, Pieksämäen Höyryveturiyhdistys ry, Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry ja Suomen Rautatiehistoriallinen Seura ry. Kapeampia raiteita liikennöivät Jokioisten museorautatie Oy Jokioisten ja Humppilan välillä sekä Nykarleby Jernväg Kovjoen asemalla.

Suomen suurin alan museo sijaitsee Hyvinkäällä; Suomen rautatiemuseon kotisivun avaat ohesta. Kannattaa poiketa myös Keuruun Haapamäen Höyryveturipuistoon, Suolahden Keitele-museoon, Minkiön kapearaidemuseoon ja Toijalan Veturimuseoon. Kouvolassa sijaitsee puolestaan Pienoisrautatiemuseo. Kaupunkimatkaajaa kiinnostaa varmasti myös Suomen Raitiotieseura.

Yllä neljä videota Keravalta 19.6.2010. Porvoon juna saapuu Keravalle ja alittaa Ahjon sillat. Keravan asemalla kohtaavat höyryveturi Tk3 ja uusi sähkömoottorijuna Sm5. Jälkimmäinen suuntaa Helsinkiin, edellinen palaa Porvooseen. (Voit avata videot myös suurempina kaksoisklikkaamalla.)

Rautatieliikenteen suuruuden ajoista Virossa kertoo Haapsalun rautatiemuseo. On harmi, ettei Haapsaluun enää pääse junalla (paitsi puolimatkaan Riisipereen, josta alkaen kiskotkin ovat vuodesta 2005 olleet rullalla), mutta Haapsalun komea asema toimittaa onneksi samalla linja-autoaseman virkaa, joten kaupunkiin tulijan on helppo aloittaa paikalliseen elämänmenoon tutustuminen juuri rautatiemuseosta. Näin teki myös Haapsalussa vuonna 1999 vieraullut Viron pääministeri, joka saapui kaupunkiin omalla junallaan! Katso tästä Reino Almarsundin sympaattinen YouTube-video!

Haapsaluun on Tallinnasta lyhyt matka, vain n. 100 kilometriä. Busseja lähtee keskimäärin tunnin välein, eikä hullumpi ole sellainenkaan reissu, että ajaa Tallinnasta Riisipereen sähköjunalla ja vaihtaa bussiin joko Riisiperen asemalla (ainakin aiemmin vaihtoyhteys oli joka päivä Tallinnasta klo 10.05 lähtevällä junalla) tai valtatien varresta Nissin pysäkiltä, jolla pikavuorotkin pysähtyvät.

Liikunnallinen turisti voi varautua matkaan myös polkupyörän kera. Virossa pyörän kuljettamiseen junassa suhtaudutaan myönteisesti ja pyörille on vaunuissa oma tilansa. Näin matkan kohti Haapsalua voi aloittaa Riisiperen junassa. Riisiperen ja Haapsalun välistä entistä ratapohjaa kulkee nyt opastettu kevyen liikenteen väylä. Pyörämatkaa Haapsaluun tulee Riisiperestä noin 50 kilometriä, mutta matkaa voi lyhentää vaihtamalla bussiin, kun mieli tekee, sillä Haapsalun valtatie seuraa koko matkan ratalinjaa korkeintaan kilometrin, parin etäisyydellä.

Alla on kiintoisa katkelma vuoden 1930 aikataulukirjasta. Siitä selviää, että Haapsalusta voitiin jatkaa junalla myös Rohukülan satamaan ja edelleen laivalla Kuressaareen. Tällä konstilla ehti aamuksi niin Tallinnaan kuin Kuressaareenkin. Nopein juna kulki jo tuolloin Tallinnasta Haapsaluun vähän yli kahdessa tunnissa.

Virossa oli aina 1970-luvulle asti myös laaja kapearaiteisten rautateiden verkosto. Tästä on jäljellä enää pari muistoa. Pärnun lähellä Lavassaaressa sijaitsee tutustumisen arvoinen kapearaidemuseo Eesti Muuseumraudtee.