Alempana on muutama tarina vetureista ja rautateistä sekä linkkejä historiallisiin kohteisiin. Lisää kuviani Ukko-Pekasta avaat Järvenpään asemalta adventinaatolta 04 ja elokuulta 06. Jälkimmäinen dokumentointi sisältää kuvasarjan ja ohittavan junan aidon taustaäänen!

Porvoo sai yhteyden Helsingin ja Hämeenlinnan väliseen rautatiehen vuonna 1874, ja Keravalta Porvooseen liikennöitiin ahkerasti yli sata vuotta. Vieläkin Sköldvikin öljysatamaan ja -jalostamoon vievä rataosa on vilkkaasti liikennöity, mutta radan Porvoon pää on hiljentynyt museorautatieksi. Porvoon radalla pääsee nykyään ajamaan sekä kiskobussilla (Kerava - Porvoo) että höyryveturin vetämissä puuvaunuissa (Porvoo - Hinthaara - Kerava). [Avaa tästä kaksi videota Hinthaarasta Porvooseen lähtevästä höyryveturista Tk 13, n:o 1168: vaihto ja lähtö. Tai matkusta virtuaalisesti Ollin seisakkeelta Anttilaan. Saman kuvasi samanaikaisesti ulkona ja vähän tasokkaammin Antti Havukainen videossaan Kuninkaantien ylikäytävältä! Voit tutustua myös Lili-veturin tarinaan!]

Porvoon radan viehätys on mm. siinä, että rata sulautuu maisemaansa. Ratalinjaan ei juurikaan ole tehty muutoksia radan rakentamisen jälkeen. Niinpä uusmaalaisen rannikkoseudun luonto sananmukaisesti ottaa junalla liikkujan syleilyynsä. Kulttuurikontekstiin kuuluvat kartanot, puiset asemarakennukset ja myös suomalainen kansallismaisema määräasemalla Porvoossa. Tuomiokirkon rinne nousee Porvoonjoen rannasta aivan asemaa vastapäätä.

Helsingin-Hämeenlinnan rautatien liikenteen alkamisesta tuli vuonna 2002 kuluneeksi 140 vuotta. Keravan aseman ja ratapihan pitkällinen remontti valmistui parahiksi juhlittavaksi, joten oli syytä hakea vähän perspektiiviä historiasta. Kunnostettu Heikki-veturi palasi taas lavetilleen muistuttamaan menneistä ajoista, mutta paikalla oli myös edelleen liikenteessä oleva Pikku-Jumbo Lili (Tk 3 / 1168), joka teki päivän mittaan kolme reissua Porvoon radalla Keravan ja Hinthaaran välillä. Ja matkustajia riiitti.

Pieni kuvasarja kertoo hyisen lokakuun päivän lämpimästä höyryreissusta Keravalta Hinthaaraan ja takaisin. Mukana oli ehkä ensimmäistä kertaa ylipäätään junassa olleita päiväkotilapsia ja suuri joukko meitä kaiken ikäisiä lapsia, jotka osaamme nauttia liikkumisen terapiasta. Päivä oli pilvinen, mutta viimeiset ruskan värit vielä sinnittelivät maisemassa.

Keravan asemalla vietetty moninkertainen juhla toi paikalle tuhatmääräisen yleisön. Tuskin oli sattumaa, että päivän vietto ajoittui Aleksis Kiven päivän tuntumaan: Kertomuksensa "Leo ja Liina" tapahtumapaikaksi Kivi kuvaa arvoituksellisesti: "Tapaus on Suomessa lähellä Helsingin - Hämeenlinnan rautatietä". On pidetty mahdollisena, että Aleksis itse olisi viimeisinä vuosinaan matkannut junalla Helsingistä mennessään Albert-veljensä hoiviin Tuusulan Syvärantaan.

Heikki-veturi Hv 3 (n:o 781) täytti kunniakkaat 70 vuotta samalla, kun suomalainen rautatie tuli jo kaksinkertaiseen ikään.

Suomalaiselle juna ja rautatie tuovat poikkeuksetta mieleen muistoja. Kotini on aina ollut lähellä rautatietä synnyinpaikastani Kouvolasta Kuusankosken ja Keravan kautta Järvenpäähän. Höryveturin hahmo ja äänet ovat siten osa mielen maisemaani. Yhä edelleen on mukava päästä haistelemaan myös suuren kokoluokan veturin, Ukko-Pekan savua, kun siihen tarjoutuu tilaisuus kuten tässä Järvenpään asemalla kesällä 2001.

Järvenpään asemarakennus on Suomen vanhimpia ja omalla tavallaan kuin kirkko keskellä kylää. Tältä asemalta on noustu junaan jo yli 140 vuoden ajan. Jean Sibeliuksen lähtöjä ja tuloja en ole ollut todistamassa, mutta monen muun Järvenpään mestarin kyllä: Joonas Kokkonen oli ahkera junan käyttäjä, Erik Bergman saattoi kulkea tätä kautta Järvenpään sävellysmökilleen, ja päivittäisiä junalla kulkijoita ovat mm. professori Paavo Heininen ja säveltäjä Harri Vuori. Kiskojen rytmi viehättää ja inspiroi yhä!

Jos tuuri käy, Ukko-Pekan kyytiin voi päästä millä rataosuudella tahansa. Höyryveturimatkat 1009 järjestää yleisömatkoja useita kertoja vuodessa. Adventin alla 2001 Ukko-Pekka n:o 1009 toi joulupukin lumiseen Helsinkiin.

Kapeammilla raiteilla liikennöi Jokioisten museorautatie Jokioisten ja Humppilan välillä sekä Nykarleby Jernväg Kovjoen asemalta.

Suomen suurin alan museo sijaitsee Hyvinkäällä; Suomen rautatiemuseon kotisivun avaat ohesta. Kannattaa poiketa myös Keuruun Haapamäen höyryveturipuistoon. Ja jos liikut vastaavalla korkeudella Savossa, voit heinä-elokuussa matkata sympaattisen Vr1 eli Kana-veturin vetämänä Pieksämäeltä Varkauteen ja päinvastoin.

Alan harrastajayhdistyksiä Suomessa on useita kuten Haapamäen Museoveturiyhdistys ry, Lahden Topparoikka ry, Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry ja Suomen Rautatiehistoriallinen Seura ry.

Viro on suunnilleen Suomen ikäinen rautatiemaa. Tätä nykyä junilla ei ole aivan entisenlaista roolia virolaisten liikkumisessa, mutta juna on silti merkittävä ja mukava kulkuneuvo myös etelänaapurissamme. Rautatieliikenteen suuruuden ajoista Virossa kertoo mm. Haapsalun rautatiemuseo. On harmi, ettei Haapsaluun enää pääse junalla (paitsi puolimatkaan Riisipereen, josta alkaen kiskotkin ovat jo rullalla), mutta Haapsalun komea asema toimittaa onneksi samalla linja-autoaseman virkaa, joten kaupunkiin tulijan on helppo aloittaa paikalliseen elämänmenoon tutustuminen juuri rautatiemuseosta.
Haapsaluun on Tallinnasta lyhyt matka, vain n. 100 kilometriä. Busseja lähtee keskimäärin tunnin välein, eikä hullumpi ole sellainenkaan reissu, että ajaa Tallinnasta Riisipereen sähköjunalla ja vaihtaa bussiin joko Riisiperen asemalla (ainakin aiemmin vaihtoyhteys oli joka päivä Tallinnasta klo 10.05 lähtevällä junalla) tai valtatien varresta Nissin pysäkiltä, jolla pikavuorotkin pysähtyvät. Vastaavasti takaisinpäin Haapsalusta Riisiperen asemalle on lähtenyt junalle tuova bussi klo 10.05 ja 17.20 (ei lauant.), eikä Nissin bussipysäkiltä tule pikavuoroltakaan kävelymatkaa Riisiperen asemalle kuin kymmenisen minuutin verran. Niin bussi kuin juna ovat Virossa mukavia ja edullisia matkustustapoja. Bussilippu kannattaa joskus varata etukäteen. Junalippu maksetaan sähköjunissa suoraan konduktöörille. Pikavuorot ovat Virossa nopeita (Tallinnasta Haapsaluun n. 1 t 40 min). Yllä ehdotettuun Riisiperen juna-bussi -yhdistelmään aikaa pitää varata lähes kaksin verroin, mutta myös elämyksistä ehtii nauttia pidempään!